Britit rakastavat piirakoita. Yleensä niissä on päällä kuori, mutta tässäpä ei ole. Olen syönyt herkullista Homity pie:ta Cornwallissa vieraillessani. Juuston maku vaikuttaa aika paljon koko piirakan makuun. Vegaanijuustot, joita täältä saa, eivät ole erityisen hyvänmakuisia, joten kannattaa käyttää normaalia juustoa, jos se sopii omaan ruokavalioon.
Hyviä risotto-ohjeita on vaikka kuinka paljon, mutta tämä on kyllä ylitse muiden. Syksyllä kurpitsasesonki on parhaimmillaan, mutta myskikurpitsa sopii pöytään milloin vain.
Karjalanpaisti on hyvää, ja luulin pitkään ettei samaa makumaailmaa saisi ilman karnaaleja uhrauksia. Väärin! Salaisuus onkin suola, laakerinlehdet ja rasva. Umaamin liemeen tuovat kuivatut metsäsienet (esimerkiksi suppilovahverot ja mustat torvisienet).
Herkkuhyvä risotto, jota voisi syödä vaikka kuinka paljon. Kun veriappelsiineja päätyi keittiön hedelmäkoriin, äiti muisteli, että sitrusrisotot olisivat olleet isokin ilmiö viime talvena. Päätimme muokata meille sopivan veriappelsiinirisoton yhdistelemällä eri reseptejä.
Tämä on Chocochilin linssimelazanen ohjeella tehty vegaaninen vuokaruoka. Tarkoitus oli tehdä lasagnea, mutta törmättyäni tähän ohjeeseen ruokasuunnitelmat muuttuivat. Todella maukasta! Tuli varsin juokseva vuoka, vaikkei ylimääräisiä märkiä ruoka-aineita lisätty. Eli nesteen määrää kannattaa tarkkailla.
Ruokaisa ja ravitseva pastasalaatti on pelastanut monesti, sillä sen voi valmistaa vaikka edeltävänä iltana. Pieni marinoituminen tekee vain hyvää mauille. Tärkeimmät tekijät onnistuneessa pastasalaatissa ovat mausteet ja öljy. Pelkkä pasta ei maistu oikein miltään, ja rasvaamattomana se nopeasti liisteröityy.
Tämä pastasalaatti on kulkenut mukana jo liki kymmenen vuotta. Aineksia voi vaihdella vapaasti, mutta allekirjoittaneen mielestä lehtisalaatti ei kuulu pastasalaattiin.
Uunissa muhivat suolakurkut levittävät veden kielelle nostattavaa tuoksua. Tässä reseptissä tapaillaan venäläistä makumaailmaa suolakurkkujen ja vege-hapankerman avulla. Reseptin taustalla on Chocochilin Igorin vegekana, joka taas on muokattu Peggyn pienen punaisen keittiön Igorin kanan reseptistä. Me kokkasimme tämän Quornista ja suolakurkkuja lisäsimme sekaan reilulla kädellä. Näinhän ne reseptit siirtyvät kokilta toiselle ja muokkautuvat. Tuli sen verran hyvää, että oli vaikea lopettaa satsaaminen, vaikka vatsa oli jo täynnä.
Porkkala (porkkana+kala) on porkkanasta valmistettu, enemmän tai vähemmän lohenkaltainen ruoka joka öytymisensä [1] jälkeen uiskenteli nopeasti monen alkupalapöydän kalankorvikkeeksi. Onnistunut porkkala tavoittaa kylmäsavulohen niljakkaan savuisuuden suolaa unohtamatta. Valitettavasti moni resepti on kohtuuttoman hankala, ja käyttää aivan käsittämättömiä määriä suolaa (esimerkiksi alkuperäinen resepti käyttää puoli litraa merisuolaa kolmea porkkanaa kohden).
Ruokapöydässä - A Tavola! 